TIE AUKI TAIVASTA MYÖTEN -RAPORTTI

25.2.2003

Suomen liikennehallinnon rakenteita on muutettu perusteellisesti 1990-luvulta lähtien. Liiketoimintaa harjoittavat virastot on muutettu liikelaitoksiksi, liikelaitoksia on muutettu osakeyhtiöiksi, viranomaistehtäviin ja kilpailutukseen on muodostettu uusia virastoja, sääntely on eriytetty ja niin paljon kuin mahdollista on avattu kilpailulle. Tie auki taivasta myöten -raportti on Liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta tehty ehdotus Suomen väylähallinnon seuraavaksi uudistusetapiksi.

Lisätiedot: Verkställande direktör Matti Aura, (09) 771 2274

TIE AUKI TAIVASTA MYÖTEN -RAPORTTI

Pyydettynä lausuntona Suomen Satamaliitto esittää seuraavan:

On hyvä, että hallinnon kehittämisessä esitetään myös ennakkoluulottomia ajatuksia. Kaikkia organisaatioita, niin julkisia kuin yksityisiäkin, täytyy aika ajoin ravistella. Mitään organisaatiota ei kuitenkaan pidä uudistaa uudistamisen vuoksi.

Satamaliitto pitäytyy tarkastelemaan ehdotusta yksin merenkulun näkökulmasta.

Merenkulkulaitoksesta on viime vuosina tehty monia organisaatiouudistusesityksiä. Pitkään kiisteltiin siitä, pitääkö Merenkulkulaitoksesta tehdä liikelaitos vai ei.

Uudistamisehdotus oli vuosia tukevasti karilla, ja laitoksessa vallitsi suuri epävarmuus organisaation tulevaisuudesta. Organisaation kannalta pitkittyvä, keskeneräinen, auki jäävä uudistusehdotus on kaikkein pahin.

Pääjohtaja Jukka Hirvelän johdolla on tehty hyvä uudistusehdotus, jota kaikki osapuolet, niin myös Satamaliitto, kannattavat. Uudistusehdotuksella on myös laitoksen henkilöstön tuki. Merenkulkulaitoksen uudistusehdotuksen peruslinja on täysin Haapasalon ja Kortteen ehdotuksen vastainen. Merenkulkulaitoksessa pyritään jokainen tehtäväkokonaisuus keskittämään omaan organisaatioon, joka keskittyy vain omaan tehtäväänsä. Näin saadaan luotsaukseen ja jäänmurtoon tehokkuutta ja saadaan läpinäkyvyys niiden toimintaan ja rahoitukseen.

Haapasalo ja Korte ehdottavat neljän eri viraston: Tiehallinnon, Ratahallintokeskuksen, Merenkulkulaitoksen ja Ajoneuvohallintokeskuksen ja läänien liikenneosastojen keskittämistä uuteen Liikennevirastoon.

Näin muodostettaisiin uusi virasto, jonka ainoa yhteinen nimittäjä olisi sana liikenne ja mahdollisesti raha. Uusi virasto joutuisi taatusti organisoitumaan tie-, rata-, meri- ja mahdollisesti ajoneuvohallinto-osastoihin, joilla ei olisi juuri mitään yhteistä.

Jokaisella liikennemuodolla on omat vahvat traditionsa ja sidosryhmänsä, eikä näitä perinteitä yhdellä organisaatiomuutoksella muuteta. Ilmeisesti mistään maailmasta ei löydy esimerkkiä tällä lailla toteutusta hallinnosta. Esimerkiksi kaikki kansainväliset asiat kulkevat liikennemuotojen mukaan.

Tiehallinnon, ratahallinnon ja Merenkulkulaitoksen rahoituspohja on täysin erilainen. Merenkulkulaitos ja siitä muodostettavat uudet liikelaitokset, kuten luotsilaitos, kattavat perimillään väylä- ja luotsaus-maksuilla omat kulunsa pääomakuluineen ja poistoineen. Tiehallinto ja ratahallinto saavat rahansa suoraan valtion budjetista.

Merenkulun puolella rahoitusmalli toimii hyvin. Merikuljetusten käyttäjät, sekä varustamot että rahdinantajat, tietävät hyvin, että esimerkiksi uudet väylähankkeet rahoitetaan heidän rahoillaan. Siksi suhtautuminen uusiin väylähankkeisiin on usein sangen kriittistä. Sen sijaan tie- ja ratahankkeet rahoitetaan valtion budjetista, joka näkyy siinä, että käyttäjät kannattavat kaikkia tie- ja ratahankkeita.

Raportin kirjoittajat ovat huomanneet, että Ilmailulaitoksen rahoituspohja on erilainen, eli sama kuin Merenkulkulaitoksen. He ovat jättäneet Ilmailulaitoksen uuden viraston ulkopuolelle, mutta sisällyttäneet Merenkulkulaitoksen uuteen liikennevirastoon. Merenkulku tarvitsee oman hallintonsa, niin kuin kaikilla merenkulkumailla on.