SUOMEN ITÄMEREN JA SISÄVESIEN SUOJELUN TOIMENPIDEOHJELMA

16.8.2004

Lisätiedot: Deputy director Kirsti Tarnanen-Sariola, + 358 9 771 2276

SUOMEN ITÄMEREN JA SISÄVESIEN SUOJELUN TOIMENPIDEOHJELMA

Biologisilta ominaisuuksiltaan haavoittuvaisen Itämeren suojeleminen on tärkeää ja toimenpiteiden on oltava hyvin kohdennettuja ja tuntuvia myönteisen kehityksen aikaan saamiseksi.

Itämeren käytön haitat

EU:n laajentumisen myötä ja kaupallisen vaihdon lisääntyessä Itämerellä alueen valtioiden yhteistyö meriturvallisuuden ylläpitämiseksi on erityisen tärkeää meren suojelemiseksi ympäristökatastrofeilta. Yhdeksi Itämeren suojelun toimintaohjelmaan sisällytettäväksi toimeksi onkin mielestämme lisättävä niistä toimenpiteistä päättäminen, joilla IMOssa Itämeren erityisen herkäksi merialueeksi määrittelevä, vuonna 2004 tehty sopimus pannaan täytäntöön. Merenkulkuelinkeinon kansainvälisen luonteen vuoksi valtioiden kesken tehtävä kansainvälinen tavoitteen-asettelu ja toimien koordinaatio ovat satamasta satamaan ulottuvan merenkulun kuljetusketjun kannalta muutoinkin avainasemassa.

Toimenpideluonnoksen luku 3.1. käsittelee Itämeren käytön aiheuttamien ongelmien ratkaisemista. Merenkulun osalta puutteet eivät kuitenkaan koske niinkään lainsäädännön puutteita, vaan sen noudattamista. Tahallisista öljypäästöistä kiinni saaduille annettavien pikarangaistusten mahdollistaminen on tällöin tervetullutta. Satamavaltiovalvonnan rooli ja resurssit saisivat myös saada näkyvämmän osan ja nykyistä paremmat resurssit muutosten aikaansaamiseksi.

Päästöjen vähentäminen

Satamat ovat osa vesikuljetusketjua ja pystyvät omalla toiminnallaan edesauttamaan Itämeren tilan parantamista alusten jätehuollon järjestelyitä edelleen kehittämällä. Satamilta edellytettävät jätehuoltosuunnitelmat velvoittavat niitä säännöllisesti tarkastelemaan järjestelmien ajantasaisuutta.

Typenoksidien vähentämistä alusten päästöistä (toimenpideohjelma-luonnoksen kohta 1.10.2) edistetään parhaiten ja kilpailuneutraaleimmin kansainvälisillä sopimuksilla, kuten Marpol 1973/78 –sopimusjärjestelmän kehittämisellä. Satamamaksujen porrastaminen ympäristöperusteisesti satamien tasolla kaupallisluonteisista satamamaksuista ei ole mielekästä, vaan ennemmin väylämaksun kaltaisesta julkisesta maksusta. Näin myös siksi, että aluksen aiheuttamista päästöistä suurin osa muodostuu sen kulkiessa väylillä, eikä suinkaan satamassa olon aikana.

Ehdotamme näin ollen ympäristöperusteisten maksujen harkitsemista valtion keräämien väylämaksujen yhteydessä.

Vesirakentaminen

Satamien omassa toiminnassa ruoppaus ja vesirakentaminen ovat vesiympäristölle eniten erilaisia vaikutuksia aiheuttavia toistuvia toimia.

Satamille on luonteenomaista jatkuva rakentaminen ja rakenteiden muutos, jotka aiheutuvat muuttuvasta alus- ja lastienkäsittelyteknologiasta. Lisäksi Suomelle ominainen maankohoaminen madaltaa satama-altaita ja väyliä. Tämän vuoksi väylä- ja kunnossapitoruoppaus ovat satamien toiminnan arkea ja edellytys niiden tehokkaalle toiminnalle ja kehittymiselle. Laadittavaksi suunniteltuun kunnossapitoruoppauksen ohjeeseen ja kansalliseen sedimenttien laatukriteeriin (toimintasuunni-telmaluonnos luku 3.2.1.) kohdentuu siksi toiveita, että niiden sisältämät menettelyt ja raja-arvot ovat huolellisesti tutkittuja, perusteltuja sekä ovat taloudellisesti ja teknisesti mielekkäästi toteutettavissa sen lisäksi, että ne turvaavat ympäristön hyvinvoinnin ja terveellisyyden.

Alue- ja maankäytönsuunnittelu

Rannikon käyttömuotojen ja hoidon yhteensovittaminen (toimintasuunnitelmaluonnoksen luku 3.3.) on tärkeää, samoin kuin toteuttaa se mahdollisimman laaja-alaisesti ja erilaisia käyttömuotoja huomioiden. Valtakunnan tasolta lähtevän suunnittelun ja ohjeistuksen tulee olla kytketty myös maankäytönsuunnitteluun siten, että ohjaavuusvaikutus alemmilla suunnitelma- ja kaavatasoilla on olemassa.