SEDIMENTTIEN RUOPPAS- JA LÄJITYSOHJEEN LUONNOS

19.3.2004

Suomen ympäristökeskus laati ympäristöministeriön toimeksiannosta ja ohjaamana luonnoksen sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeeksi. Ohjeessa annetaan suositukset hyvistä käytännöistä sekä sedimenttien laatukriteerit. Tarkoituksena on yhtenäistää hallinnon käytäntöjä ruoppausta ja läjitystä luvitettaessa.

Lisätiedot: Deputy director Kirsti Tarnanen-Sariola, + 358 9 771 2276

SEDIMENTTIEN RUOPPAS- JA LÄJITYSOHJEEN LUONNOS

Pyydettynä lausuntona Suomen Satamaliitto esittää seuraavan.

YLEISTÄ

Suomen ulkomaankaupasta kulkee tonnimääräisesti yli 80 % meriteitse, satamien kautta. Suomessa elinkeinoelämää palveleva tehokas logistiikka on erityisen tärkeää muun muassa maantieteellisistä syistä. Maan vientiteollisuudella on pitkät etäisyydet päämarkkinoille ja kilpailijoista poikkeavat, lisäkustannuksia aiheuttavat luonnonolosuhteet. Suomi ja Viro ovat ainoat maat maailmassa, joiden meriliikenne on täysin jäänmurrosta riippuvainen. Suomen erityispiirteenä on lisäksi pirstaleinen ja matala rannikko, minkä seurauksena satamat ovat esim. muihin Euroopan maihin verrattuna yleensä verrattain pitkän ja säännöllistä kunnostusta vaativan väylän takana. Maan kokoon nähden harva väestö aiheuttavat, että kuljetusmatkat kotimaassa ovat pitkiä ja tavaravirrat ohuita. Kaikesta edellä kuvaillusta seuraa, että suomalaisten kuljetusten logistiset kustannukset ovat kaksinkertaiset EU:n keskitasoon verrattuna. Kustannusten kokonaistaso Suomessa vaikuttaa yritysten päätöksiin tuotannon sijoittumisesta.

Kansallisen merkityksen ohella satamien on todettu hyödyttävän myös paikallistaloutta. Hyvien ulkomaan kuljetusyhteyksien läheisyyteen sijoittuminen on useille yrityksille osa toiminnan tehokkuuden ja taloudellisuuden ylläpitämistä. Logistinen tehokkuus on suotuisaa myös ympäristönäkökohdista.

Satama-altaan ja väylien ruoppaaminen ovat perustoimintoja, joilla satamanpitäjä pitää sataman alueella yllä sen liikenteellistä välityskykyä ja vaikuttaa sataman kautta kulkevien kuljetusten tehokkuuteen. Toiminnanharjoittajan on aina otettava huomioon sekä säädökset että kustannustekijät ja etsittävä mahdollisimman taloudelliset ratkaisut ympäristönsuojelun tavoitteita vaarantamatta. Ruoppausta ja läjitystä koskevien normien selkeys ja käytetyt kriteerit vaikuttavat suoraan satamien ja väylänhoidon kustannustasoon.

OHJEISTUKSEN LAAJUUS JA TAVOITTEIDEN SELKEYS

Ruoppauksen ja läjityksen ratkaisujen ydin tiivistyy kysymyksiin:

– miten erotellaan puhtaat ja likaantuneet massat?

– miten arvioidaan tarkoituksenmukaisin läjityspaikka?

– mitkä massamäärät katsotaan merkitykseltään pieniksi?

Ministeriön ohjeen tulisi selkeästi keskittyä ydinkysymysten ratkaisemiseen. Tämän vuoksi on suositeltavaa että,

– lainsäädännön kuvailu (luku 2) poistetaan ohjeesta,

– lupamenettelyjen osalta (luku 3) määritellään vain luvantarvekynnyksen laukaisevat määrät,

– yleisluontoiset kuvaukset (kappaleet 4-6) jätetään ohjeen ulkopuolelle.

Kappaleessa 7 esitellään ne tekijät, jotka tulee huomioida läjityspaikkoja valitessa. Ohjeesta kuitenkin puuttuu sen arviointi, miten arvioidaan ja mitkä ovat riittäviä tutkimuksia perustelemaan läjityspaikan valinta, myös silloin kuin se olisi ohjeen suositusten vastainen. Kysymys koskee ennen kaikkea pilaantuneiksi (raja-arvon 2 ylittäviä) todettujen massojen läjittämistä.

SEDIMENTIN LAATUKRITEERIT OHJELUONNOKSESSA

Ruoppaus- ja läjitysohjeen luonnoksen luku 8 on ohjeen ydin ja se sisältää massojen arviointiin tarkoitetut laatukriteerit, joiden perusteella päätetään ruoppausmassojen käsittelystä. Kolmen luokan menettelytapa on toimiva, mutta eri tasot erottavien raja-arvojen tulee olla luotettavia ja oikein perustein asetettuja.

HELCOMin kansallisten ohjeiden laatimista koskeva ohje toteaa alueen geokemiallisten ominaisuuksien merkityksen laatukriteerien luomisessa. Satamaliitto esittää epäilynsä siitä, onko havaintoverkon aineisto ollut riittävä tuottamaan luotettavat ja yleispätevät taustapitoisuuksien arvoja ja huomioimaan alueellisia eroja. Kromin pitoisuudet Kemi-Tornio –alueen luonnontilaisissa sedimenteissä on kuvaava esimerkki raja-arvojen asettamisesta, jolla on merkittävät seuraukset alueen vesirakennustöiden kustannustasolle mm. sedimenttien tutkimuksen ja rajoitetumpien läjityspaikkavaihtoehtojen kautta. Samanaikaisesti naapurissa Ruotsissa vastaavat pitoisuudet eivät aiheuta mitään erityistoimenpiteitä. Kromin esimerkki lisäksi jättää avoimeksi perustellun epäilyn etteikö sama tilanne alimman raja-arvon asettamiseen käytetyn taustapitoisuuden määrittelyssä voisi toistua jonkin muunkin metallin osalta. Satamaliitto esittää metalleja koskevien laatukriteerien pohjana olevien taustapitoisuuksien tarkempaa tutkimista ja tarpeen tullen alueellisten raja-arvojen määrittelyä ennen laatukriteerien virallistamista.

Kansallinen tutkimustieto on merkittävässä osassa myös esim. tributyylitinan suhteen. Yksi harvoista varmoista tosiasioista on se, että TBT:n kyllästämiä massoja löytyy kaikilta telakkatoimintaan käytetyiltä alueilta sekä niiden läheisyydestä. TBT:n käyttäytymisestä, siirtymisestä eliöihin ja merkityksellisistä raja-arvoista terveyshaittojen ilmenemiseen on erimielisyyttä minkä seurauksena eri maissa on käytössä erityisesti erilaisia yläraja-arvoja. Satamaliiton mielipide on, että TBT:n laatukriteeriehdotuksen yläraja-arvon 200 mikrogrammaa/kg laskemisen spekulointi ei kuulu ehdotettuun ohjeeseen.

LIKAANTUNEEN SEDIMENTIN ARVIOINTI HARMAALLA ALUEELLA JA LÄJITETTYJEN MASSOJEN VELVOITETARKKAILU

Pitoisuuksiltaan ala- ja yläraja-arvojen väliin jäävien sedimenttien haitta-aineiden kartoittamiseksi ohjeluonnos esittää näytteidenoton kokonaismäärän viisinkertaistamista. Satamaliitto esittää, että lisänäytteet keskitetään niiden pisteiden ympärille, joista kohonneita pitoisuuksia on löydetty. Tämä menettely auttaa tehokkaasti rajaamaan tarkempaa selvitystä tarvitsevat alueet ja kontrolloimaan tutkimuksen korkeita kustannuksia.

Velvoitetarkkailussa on mahdollista ja mielekästä toimia samoin kustannustehokkain mutta ympäristönsuojelutasoa vaarantamattomin periaattein: määritellään tarkkailun tavoitteet, seurataan arvojen kehittymistä ja päätetään tarkkailuohjelma tavoitteiden tultua saavutetuksi.

LOPUKSI

Sekä toiminnanharjoittajat, että viranomaiset tarvitsevat selkeitä normeja ruoppauksen ja läjityksen ohjaukseen. Tätä tavoitetta palvelisi ohjeistuksen keskittyminen ydinkysymyksiin: puhtaiden ja pilaantuneiden massojen määrittelyyn sekä niiden sijoitukseen. Niitä koskevien raja-arvojen on perustuttava nykyistä perusteellisempaan Suomen olosuhteita koskevaan tutkimukseen. Ennen normien asettamista tulee vertailla ympäristövaikutusten ohella myös niistä aiheutuvia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia.