RAUTATIELIIKENNE 2030 -SUUNNITELMA

3.1.2007

Lisätiedot: Verkställande direktör Matti Aura, (09) 771 2274

RAUTATIELIIKENNE 2030 -SUUNNITELMA

Pyydettynä lausuntona Suomen Satamaliitto esittää seuraavan:

Rautateiden kehittäminen on tärkeä osa Suomen logistista kilpailukykyä. Suomen kansantalouden kilpailukyky säilyy ja kehittyy vain, jos logistiikan kehittämiseen voidaan panostaa riittävästi.

Liikenneinfrastruktuurin kehittäminen on tärkeää, jos Suomi haluaa säilyttää asemansa yhtenä maailman kehittyneimmistä maista.

Rautatieliikenne 2030 on ammattitaidolla tehty radanpidon pitkän aikavälin suunnitelma. Ongelma on vain se, että suunnitelman toteuttaminen todellisina valtion tulo- ja menoarviomäärärahapäätöksinä on erittäin vaikeata. Valtio ei aidosti sitoudu toteuttamaan asetettuja tavoitteita.

Suunnitelmassa on esitetty kolme vaihtoehtoista tulevaisuuden linjaa:

A Kehysvaihtoehto

B Nykyrahoitustaso ja

C Tavoitevaihtoehto.

Näistä vaihtoehdoista on todettava, että kehysvaihtoehto A johtaa rataverkon heikkenemiseen ja verkon supistamiseen. Tämä vaihtoehto, joka ei ole valitettavasti epätodennäköinen, johtaisi satamien kannalta erittäin huonoon lopputulokseen. Satamien kilpailukyky heikkenisi verrattuna kilpailijoihin, erityisesti Venäjän ja Baltian satamiin, nähden. Tämä vaihtoehto merkitsisi myös talouskasvun vauhdin hidastumista Suomessa, joka heijastuisi myös satamien toimintaan.

Vaihtoehtoa A ei voida missään tapauksessa ottaa suunnitelmien pohjaksi.

Nykyrahoitustaso eli vaihtoehto B ei sekään ole riittävä taso. Rataverkon kehittäminen ja kunnossapito on viime vuosina ollut valtion omaisuuden myynnistä saatujen tulojen varaan rakennettujen lisäbudjettien ja eduskunnan valtion tulo- ja menoarvioon tekemien lisäysten varassa. Tällä tavalla on hädin tuskin pystytty estämään rataverkon heikkeneminen. Tällainen toimintatapa ei ole kuitenkaan kestävä eikä anna mahdollisuutta riittävään pitkäjänteisyyteen rataverkon kehittämisessä.

Nykyrahoitustaso ei mahdollista 25-tonnin akselipainoisen verkon kehittämistä siten kuin vientikuljetusten turvaaminen tarvitsisi. Rataverkko tarvitsee välttämättä lisäinvestointeja rataverkon kehittämiseksi vientikuljetusten kilpailukyvyn turvaamiseksi. Myös sähköistystä on jatkettava.

Tavoitevaihtoehto C on hyvin rakennettu ja realistinen. Ratahallintokeskuksen ja liikenne- ja viestintäministeriön olisi tehtävä kaikkensa, että tämä vaihtoehto voitaisiin ottaa tulevien suunnitelmien pohjaksi. Myös valtion talouden keskipitkän aikavälin suunnitelmissa, kuten toiminta- ja taloussuunnitelmissa ja kehysbudjetoinnissa tämä vaihtoehto tulisi ottaa konkreettisesti ratkaisujen pohjaksi.