ORGAANISET TINAYHDISTEET SUOMEN VESIALUEILLA: Ympäristöministeriön työryhmän mietintö

28.4.2006

Lisätiedot: Biträdande direktör Kirsti Tarnanen-Sariola, (09) 771 2276

ORGAANISET TINAYHDISTEET SUOMEN VESIALUEILLA: Ympäristöministeriön työryhmän mietintö

Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö on ollut yleistä merenkulussa ja eri teollisuuden aloilla, missä veden kanssa kosketuksissa olevia rakenteita on pitänyt pystyä suojaamaan toimintaa tai prosesseja vaikeuttavalta eliöiden kiinnittymiseltä. Vaikka näiden aineiden käyttö on osittain loppunut, niiden jäljellä olo sedimenteissä ja vedessä aiheuttaa edelleen ympäristöongelmia. Ongelman muodostaa myös se, että monet aiheeseen liittyvät konkreettiset kysymykset ovat vailla vastausta. Ympäristöministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli kartoittaa olemassa olevaa tietoa ja tehdä suosituksia jatkon toimenpiteistä.

Alusliikenne kuormituslähteenä

Tinayhdisteiden päästölähteitä arvioidaan mietinnön luvussa 5. Kappaleessa 5.1.1. viitataan satamiin ja kerrotaan: Suomen Satamaliiton 29 jäsensatamassa oli noin 32000 aluskäyntiä vuonna 2004. Valtaosa niistä oli ulkomaisia aluksia, joista suuri osa on todennäköisesti käsitelty TBT-pitoisilla maaleilla. Satamaliiton näkemys aluksista päästölähteenä on erilainen.

IMO:n kiinnittymisenestoaineiden käytön asteittain kieltävä AFS-sopimus on pantu toimeen Euroopan yhteisön alueella asetuksella ja direktiivillä. Yhteisön jäsenmaiden aluksia ei ole enää saanut käsitellä orgaanista tinaa sisältävillä aineilla vuoden 2003 jälkeen. Organotinayhdisteitä sisältävillä kiinnittymisenestoaineilla käsitellään enää Euroopan yhteisön ulkopuolisten, AFS-sopimusta ratifioimattomien maiden aluksia, ennen kaikkea niitä, jotka liikennöivät lämpimillä vesil-lä, missä laivan runkoon kiinnittyvien eliöiden kasvu on huomattavan nopeaa.

Kylmillä vesillä kiinnittymisenestoaineiden tarve on pienempi. Lisäksi erityisesti jääolosuhteissa liikkuvissa aluksissa, joissa jäät kuluttavat nopeasti pintamaaleja on siirrytty jo ennen AFS-sopimuksen voimaantuloa pääsääntöisesti muuntyyppisiin kiinnittymisenestoaineisiin, mm. kuparipohjaisiin estomaaleihin sekä pelkkiin epoksimaaleihin.

Suomessa käyvät alukset ovat lippuvaltioon katsomatta pääsääntöisesti Euroopan sisäisessä liikenteessä. Esim. Merenkulkulaitoksen myöntämät poikkeusluvat alusjätehuollon ei-erityismaksua -järjestelmästä lähialueille keskittyvän liikennöinnin säännöllisyyden perusteella kattoivat yli 80 % Suomessa vierailevista aluksista ennen säännöllisen liikenteen määrän määritelmän muutosta. Merenkulkulaitoksen ulkomaan meriliikennetilaston 2004 mukaan 65,0 %:ssa tuonnin ja 89,4 %:ssa viennin merikuljetuksia vastaparina on EU-jäsenvaltio tai Norja. Euroopan yhteisön ulkopuolelta lämpimiltä alueilta saapuvat alukset ovat lähinnä nestemäisten ja kiinteiden aineiden bulkkikuljetuksia ja epäsäännöllisiä projektilaivauksia.

Edellä esitetyn valossa niiden alusten osuus, jotka on käsitelty organotinayhdisteitä sisältävillä aineilla, on mietinnön arviota huomattavasti pienempi ja näin ollen myös aluksista nykyisin aiheutuvat päästöt ovat pienemmät. Kauppa-alusliikenteen aiheuttamien päästöjen ongelmien voi siis sanoa painottuvan sedimentteihin sitoutuneisiin tinayhdisteisiin.

Mietinnön toimenpide-ehdotuksissa pilaantumisen laajuudesta ja päästölähteistä ehdotetaan:

– Jatketaan kohdennettuja tutkimuksia orgaanisten tinayhdisteiden esiintymisen ja päästölähteiden selvittämiseksi. Suunnitellaan tämän perusteella sisä-, avomeri- ja rannikkovesien seurantaa.

Satamaliiton näkemys on, että tutkimusten laajuus kannattaa harkita tarkoin. Sedimenttien tilan ohella tarvitaan lisää tietoa myös siitä, millä nopeudella organotinayhdisteet häviävät luontaisesti sedimenteistä Suomen olosuhteissa, sillä se vaikuttaa osaltaan välttämättömiin puhdistustarpeisiin.

Pilaantuneiden ruoppausmassojen käsittely ja loppusijoitus

Työryhmä ehdottaa, että:

– selvitetään pilaantuneille ruoppausmassoille tarkoitettujen käsittely- ja loppusijoituspaikkojen tarve alueilla, joilla ruopataan paljon ja joiden sedimenteissä orgaanisten tinayhdisteiden määrä on korkea.

… Tarvittaessa perustetaan keskitettyjä sijoituspaikkoja. Keskitettyjen läjitysalueiden rakentamisesta, ylläpidosta ja kustannuksista sopivat keskenään valtio, kunnat ja toiminnanharjoittajat.

Satamaliitto kannattaa ehdotusta mahdollisten keskitettyjen käsittely- ja loppusijoituspaikkojen selvittämisestä. Kaikissa hankkeissa ei välttämättä muodostu maalle uudisalueita, joille massoja voidaan läjittää ja stabiloida. Toisissa hankkeissa uudisalueille taas mahtuu hyvin muidenkin toiminnanharjoittajien massoja.

Loppusijoitukseen sopivien akkumulaatioalueiden selvittäminen on toinen hyvä vaihtoehto läjittää pilaantuneita massoja kustannustehokkaasti ja turvallisesti kuten ulkomaiset kokemukset osoittavat.

Lainsäädännön ja sen toimeenpanon kehittäminen

Lainsäädännön ja sen toimeenpanon kehittämisen osalta mietintö ehdottaa useita toimenpiteitä.

– IMO:n AFS-sopimus ratifioidaan viipymättä Suomessa.

AFS-sopimuksen tultua lopullisesti hyväksytyksi IMO:ssa päättyvät loputkin päästöt eri lippuvaltioiden aluksista. Tämän vuoksi on tärkeää,

että Suomi osaltaan ratifioi AFS-sopimuksen.

– Ympäristölupajärjestelmää kehitettäessä ja vesilakia uudistettaessa huolehditaan siitä, että ruoppaukseen ja ruoppausmassojen sijoittamiseen ja käsittelyyn liittyvät hankkeet käsitellään lupakäsittelyssä tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina ottaen huomioon hankkeen kokonaisvaikutukset.

– Rakentamista ja ruoppausta koskevien vesilain mukaisten lupien lisäksi satamien ja telakoiden toimintaa koskevissa ympäristöluvissa annetaan tarvittaessa organotinayhdisteiden ympäristövaikutusten hallitsemiseksi tarpeelliset määräykset.

Organotinayhdisteiden kysymyksiä joudutaan nykyisellään käsittelemään paloittain esim. hankkeissa, joihin sisältyy sekä ruoppausta että allastusta. Työryhmän esitys lupakäsittelyn muuttamiseksi koskemaan toimenpidekokonaisuuksia onkin erittäin hyvä.

Satamaliitto ei sen sijaan kannata organotinayhdisteiden hallintaa ympäristölupien yhteydessä. Päästölähteiden ehtyessä ja ongelmien keskittyessä sedimenttien hallintaan toimenpiteiden määrittely on tarkoituksenmukaista pitää hankelupien yhteydessä. Normaalin toiminnan ohjaamiseen tarkoitettu ympäristölupa ei ratkaise organotinaongelmaa.

Esimerkiksi sataman jokapäiväisen toiminnan ja sen turvallisuuden kannalta on tärkeää, että sataman väylät ja altaat ovat navigoinnille turvallisen syvyisiä. Mikäli niitä on tarpeen ruopata liettymisen tai aluskoon kasvusta johtuvan suuremman syvyystarpeen vuoksi, ei ruoppaaminen tapahdu koskaan sataman ympäristöluvan perusteella, vaan aina joko vesilain ja/tai ympäristönsuojelulain mukaisen luvan määrittelemin ehdoin.

– Selvitetään tarve ja mahdollisuudet säätää pilaantuneiden sedimenttien tutkimus- ja puhdistamisvastuusta. Aiheuttajan vastuun lisäksi olisi selvitettävä mahdollisuudet säätää myös toissijaisesta vastuusta tapauksissa, joissa aiheuttajaa ei voida asettaa vastuuseen.

Organotinayhdisteisiin liittyvät pilaantumistapaukset ovat yleensä taustaltaan monimutkaisia. Sedimenttejä saastuttaneiden organotinayhdisteiden käyttö on ollut, ja on tietyissä tilanteissa edelleen laillista. Kaikkia pilaantumista aiheuttaneita toimijoita ei tunneta tai ne ovat saattaneet lopettaa toimintansa. Ympäristönsuojelulainsäädäntöön ei myöskään sisälly nimenomaista sedimenttien pilaamiskieltoa ja ennallistamisvastuuta toisin kuin maaperän ja pohjaveden kyseessä ollessa.

Pilaantuneiden sedimenttien ja niiden käsittelyn vastuukysymysten, mm. toissijaisen vastuun kysymyksistä säätäminen on tärkeää, sillä hankkeissa on usein kyse suurista taloudellista arvoista. Esimerkiksi toiminnanharjoittajille (kuten ruoppaushankkeita toteuttavalle satamalle) tai kunnalle siirtyvä toissijainen vastuu voi joissakin tapauksissa aiheuttaa suhteettoman rasitteen. Valtion tulisi siksi aina osallistua niiden hankkeiden kustannuksiin, joissa on kysymys toissijaisesta vastuusta.

– Työryhmä esittää ruoppausmassojen läjityskelpoisuuden arviointia koskevan ohjeistuksen tarkentamiseksi, että

– ympäristöministeriö antaa ns. harmaan alueen ohjeen tapauskohtaista arvioimista varten tarkentavan ohjeen. Tarkentavassa ohjeessa otetaan huomioon myös muut organotina-yhdisteet ja annetaan suositukset trifenyylitinan laatukriteereiksi.

Ruoppauksen ja läjityksen hankalat kysymykset liittyvät usein ”harmaan alueen” massojen käsittelyyn, minkä vuoksi täsmennetylle ohjeelle on tarvetta. Osa päätöksenteon ongelmista liittyy näytteiden ottamiseen, käsittelyyn ja analysointiin. Näihin kysymyksiin etsii lisätietoa parhaillaan VTT:n johtama TBT-BATMan -hanke. Mainitun hankkeen tulokset on hyvä huomioida myös harmaan alueen ohjeistusta laadittaessa.

Mietinnössä ehdotettu tributyyli- ja trifenyylitinan pitoisuuksien yhteen laskeminen kiristäisi selvästi annettuja laatukriteerejä. Laatukriteerien kiristäminen johtaa helposti siihen, että osa ruoppaushankkeista jätetään toteuttamatta, jos pilaantuneille massoille ei ole samanaikaisesti riittävästi sopivia sijoituspaikkoja. Ruoppauksen aikaisista vesien laadun ongelmista huolimatta kokonaisuudelle olisi edullisempaa, jos ruoppaamisen tuottamat pilaantuneet massat joko poistetaan vesistöstä kokonaan tai voidaan läjittää ja peittää paikkoihin, missä ne ovat virtauksien ulottumattomissa.