ALUSJÄTEASETUKSEN MUUTOS, diaarinumero LVM012:00/2005

21.2.2005

Satamaliiton lausunto HELCOMin suositusluonnoksesta, jolla ehdotettiin yhtenäistä käytäntöä alusjätteistä ilmoittamisesta ja jättämisestä myönnettäviin poikkeuslupiin Itämeren alueella.

Lisätiedot: Biträdande direktör Kirsti Tarnanen-Sariola, (09) 771 2276

ALUSJÄTEASETUKSEN MUUTOS, diaarinumero LVM012:00/2005

Ei-erityismaksua –järjestelmä luotiin, jotta se tekisi jätteiden, alun perin öljyn, laskemisesta mereen taloudellisesti kannattamatonta. Päämäärä on jalo, mutta porkkana on kaukainen ja keppi menee käytännössä muille kuin syyllisille. Järjestelmä vaatii runsaasti hallinnollista työtä. Valvonta on työlästä ja se on ollut vähäistä. Luodun järjestelmän yksi heikkouksista on ollut kansainvälisen koordinaation puute sen toimeenpanossa. Kukin HELCOM- ja EU-maa on tulkinnut järjestelmän elementtejä (esim. järjestelmän puitteissa jätettävien jätteiden määrä maksimi ja säännölliselle liikenteelle myönnettävät poikkeusluvat) eri tavoin. Olemassa olevan järjestelmän kannalta nyt käynnistetty kansainvälinen koordinaatio on kuitenkin erittäin tervetullutta.

Suomen merenkulku on pääosin aikataulutettua lähimerenkulkua. Ehdotettavan poikkeuslupaperusteen piiriin mahtuu käytännössä Itämeren liikenne. Ehdottoman aikatauluvaatimuksen puuttuminen on edullista tiheästi liikennöivälle rannikkoliikenteelle. Moni pidempää reittiä kulkeva linjaliikenteen alus jää poikkeuslupamahdollisuuden ulkopuolelle. Seuraavana askeleena kansainvälisessä koordinaatiossa tulisi olla pelisääntöjen ulottaminen laajemmalle Euroopan sisällä.

Kansainvälisen koordinaation lisäksi on syytä kiinnittää huomiota valvontaan ja kehittää sitä ettei meriympäristöä kunnioittava ja toimintansa laadusta kiinni pitävä merenkulku ole jatkossakin välinpitämättömien toimijoiden teoista vastaava yhteisvastuullinen maksaja.

Muutoksen arvioidaan vaikuttavan satamien vastaanottamia jätemääriä kasvattavasti, mutta taksoja pienentävästi kun useammat alukset osallistuvat järjestelmän kustannuksiin. Lisääntyvät jätemäärät ja jätehuollossa yhä voimakkaammin edellytettävä jätteiden lajittelu eivät satamissa istu läheskään aina yhteen. Satama on järjestelmässä asemassa, jossa kustannukset kohoavat joko yhtäällä taikka toisaalla. Lajittelun onnistuminen edellyttää asiaan perehtymistä, mikä asuinyhdyskuntajätehuollossa onkin asiakkaiden paikallisuuden vuoksi täysin mahdollista. Satamassa kansainvälisen asiakaskunnan kanssa se edellyttää paljon suurempaa ja resursseja vaativampaa valvontaa. Mikäli lajittelussa on puutteita, joudutaan jätteet käsittelemään lajiteltua jätettä kalliimpana sekajätteenä ja pahimmassa tapauksessa ongelmajätteenä. Järjestelmän pelisääntöjen selkeyttäminen on kuitenkin kaiken kaikkiaan tervetullutta, sillä nykyisellään poikkeuslupajärjestelmän kirjavuus on tuottanut ylimääräistä hallinnollista työtä satamissa, jonka nyt voisi olettaa vähenevän.

Suomen Satamaliitto