Suomen Satamaliitto - Finlands Hamnförbund - Finnish Port Association

Yleistä

SISÄLLYSLUETTELO:

  1. SATAMATURVALLISUUS
  2. SATAMIEN YMPÄRISTÖLUVAT
  3. SATAMAT JA YMPÄRISTÖ
  4. SUOMEN SATAMALIITTO

1. SATAMIEN JA ALUSTEN TURVALLISUUSSÄÄNNÖT ASTUIVAT VOIMAAN 1.7.2004

Yhdysvalloissa 11.9.2001 tapahtuneiden terroristitekojen seurauksena Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn yleissopimukseen ihmishengen turvaamisesta merellä (SOLAS-sopimus) on lisätty määräyksiä alus- ja satamaturvallisuuden ylläpitämisestä (International Ship and Port Facility Security Code eli ISPS -säännöstö), joilla tähdätään erityisesti alusten ja satamien vuorovaikutuksen turvallisuuden takaamiseen. Tavoit-teena on ehkäistä alusten ja niiden lastien käyttämistä terroristitekojen välineenä sekä suojata aluksia sekä niiden matkustajia terroristiteoilta. 1.7.2004 voimaan tulleet määräykset koskevat kansainvälistä alusliikennettä: matkustaja-aluksia ja lastialuksia, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500 sekä näitä palvelevia satamarakenteita. Säännökset hyväksyttiin Suomessa kesäkuussa 2004 säädetyllä lailla, joka teki Merenkulkulaitoksesta säännöksiä valvovan viranomaisen.

Turvatoimet satamissa

ISPS -säännöstö edellyttää kansainvälistä liikennettä harjoittavalta satamalta Merenkulkulaitoksen hyväksymiä turvasuunnitelmia sekä nimettyä turvapäällikköä, joka vastaa mm. sataman turvatoimien ylläpitämisestä.

Satamien turvatoimet perustuvat satamanosien, eli satamarakenteiden aitaamiseen, kulunvalvontaan sekä matkustajien ja lastin turvatarkastuksiin. Kulunvalvonta tarkoittaa alukselle menevien henkilöiden ja lastin tunnistamista. Turvatarkastuksella tarkoitetaan lastin tai matkustajan mukana olevien tavaroiden tarkastamista sen varmistamiseksi, ettei alukselle viedä vaarallisiksi luokiteltuja esineitä. Turvatasolla 1 (normaalitasolla) kulunvalvonta toimii vakituisella perustasollaan ja turvatarkastukset ovat pistokoeluonteisia. Turvatasolla 2 (kohonnut terroriteon uhka) kulunvalvontaa tiukennetaan ja turvatarkastuksia lisätään. Turvatasolla 3 (terroriteon todennäköisyys on ilmeinen) viranomaiset ohjaavat toimenpiteitä ja lastien ja matkustajien pääsy satamarakenteeseen hidastuu ja saatetaan keskeyttää.

Kulunvalvonta toteutetaan sataman ja siellä toimivien yritysten yhteistyönä. Turvatarkastuksia tekevät satamassa järjestyksenvalvojina toimivat henkilöt sekä valvontaviranomaiset eli poliisi, tulli ja rajavartiolaitos.

Euroopan unioni ja merenkulun turvallisuus

Maaliskuussa 2004 säädettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta (725/2004 EY). Asetus perustuu ISPS- säännöstölle. Euroopassa säännöstön A-osan lisäksi myös osa säännöstön B-osan suosituksista on tehty pakollisiksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/65 satamien turvallisuuden parantamisesta laadittiin jatkoksi turva-asetukselle. Direktiivi edellyttää, että sataman turvasuunnitelma ja turvatoimet laaditaan asetuksessa säädettyjen satamarakenteiden sijaan koko satamatoimintojen alueelle, eli turvatoimialueelle. Direktiivi astui voimaan 15.6.2007.

2. SATAMIEN YMPÄRISTÖLUVAT

Ympäristönsuojelulain (2000/86) ja -asetuksen (2000/169) muutoksilla yhtenäistettiin ympäristölupa- ja -ilmoitusjärjestelmiä ja luotiin kattava ympäristöä pilaavien toimintojen lupajärjestelmä, ympäristölupa. Luvanvaraisten toimintojen joukkoon on liitetty myös ”pääosin kauppamerenkulun käyttöön tarkoitetut ja yli 1350 tonnin vetoisille aluksille soveltuvat satamat tai lastaus- taikka purkulaiturit”. Lupavelvollisuus koskee näin ollen valtaosaa Suomen Satamaliiton jäsenistä.

Ympäristöluvassa määritellään luvanvarainen toiminta, sen laajuus (satamassa esimerkiksi liikenteen määrä ja rakenne) sekä ehdot, jotka on huomioitava toimintaa harjoitettaessa. Satamissa tuotetaan satamapalveluita: tavaroiden lastausta ja purkamista sekä matkustajaliikenteessä matkustajaterminaalipalveluita. Sataman toiminnan merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät satamarakentamiseen ja sitä kautta maan ja vesialueiden käyttöön ja tilaan, vesi- ja maaliikenteeseen ja niiden päästöihin, jätehuoltoon sekä lastaus- ja purkamistoiminnassa syntyvään meluun ja muihin päästöihin, kuten pölyyn tai hajuihin.

Ympäristöluvan laajuuteen satamassa vaikuttaa ympäristönsuojalain käsite ”toimintakokonaisuus”, millä tarkoitetaan ”kokonaisuutta, joka muodostuu pääasiallisesta toiminnasta ja samalle toiminta-alueelle sijoitetuista, sitä teknisesti palvelevista toiminnoista, jos ne muodostavat teknisesti ja tuotannollisesti kokonaisuuden, jonka ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä”.

Sataman osalta toimintakokonaisuuden on katsottu tarkoittavan suoranaista satamatoimintaa palvelevia toimintoja, joita ovat erityisesti alusten lastinkäsittely ja huoltoon liittyvä toiminta lastaus- ja purkukalustoineen sekä sataman maaliikenne ja rahtitavaran välivarastointi edelleenkuljetusta varten. Yrityksiä sataman lupa-alueella voi olla useita, mutta luvanhaltijoita periaatteessa vain yksi. Sataman osalta luvan hakijaksi ja haltijaksi on määritelty sataman pitäjä. Sataman ympäristölupa edellyttää tiivistä yhteistyötä luvan haltijan sekä muiden alueella toimivien yritysten kesken. Jotkut yrityksistä voivat kuitenkin olla harjoittamansa toiminnan perusteella erikseen lupavelvollisia. Näin on esimerkiksi kemikaali- ja öljyvarastointia harjoittavien yritysten kohdalla.

Sataman ympäristölupaa haetaan ympäristölupavirastolta. Satamia koskevat hakemukset on määrä jättää viimeistään vuoden 2003 lopussa. Myönnettyjä lupia valvovat alueelliset ympäristökeskukset.

3. SATAMAT JA YMPÄRISTÖ

Ympäristöasioista huolehtiminen on satamissa osa jokapäiväistä työtä.

Satamilla on velvollisuus järjestää aluksille jätehuolto, jonka puitteissa otetaan vastaan erillisinä jakeina mm. öljyiset nestemäiset ja kiinteät jätteet, pilssivedet, ongelmajätteet, sekajäte, eläintautivaarallinen jäte, kansainvälisen alusliikenteen ruokajätteet sekä lastijäämät. Öljyiset jätteet, pilssivedet ja syksystä 2003 lähtien myös sekajäte otetaan vastaan ns. ei-erityismaksua –järjestelmän puitteissa. Järjestelmä toimii siten, että maksu, joka ei ole sidottu jätteen määrään vaan esim. aluksen kokoon peritään kaikilta satamassa käyviltä aluksilta. Vapautuksen maksusta voivat saada alukset, joilla on Merenkulkulaitoksen myöntämä poikkeuslupa. Poikkeusluvan saamisen ehtona on säännöllinen liikennöinti satamaan sekä jätehuoltosopimuksen solmiminen alan yrityksen kanssa.

Muita ympäristökysymyksiä, joiden parissa satamissa tehdään töitä, ovat esim. ruoppaukset ja vesirakentaminen, melu, pakokaasupäästöt, lasteina käsiteltävien tavaroiden ja materiaalien ympäristöturvallisuus sekä liikennejärjestelyt.

Satamaliitossa toimii satamien edustajista koostuva ympäristötyöryhmä, jonka tehtäviin kuuluu mm. kehittää edelleen satamien valmiuksia ympäristönhoitoon liittyvissä asioissa sekä kehittää suhteita viranomaisiin ja muihin yhteistyötahoihin.

4. SUOMEN SATAMALIITTO

Suomalaisilla satamilla on oleellisen tärkeä asema Suomen ulkomaankaupassa, josta noin 90 % kulkee satamien kautta. Suomea voisi verrata saareen, sillä satamat sijaitsevat sen noin 1 000 kilometriä pitkällä rannikolla ja toimivat tavara- ja matkustajaliikenteen linkkeinä ulkomaille. Maassamme on lisäksi runsaasti järviä. Laivat pääsevätkin sisämaan satamiimme Saimaan kanavan kautta. Lähes kaikki Suomen satamat pidetään jäätalven kovuudesta huolimatta auki ympäri vuoden.

Suomen Satamaliitto on yleisten kunnallisten ja yksityisten satamien keskusjärjestö, joka perustettiin vuonna 1923. Liitolla on 29 jäsentä.

Satamaliitto toimii satamien edunvalvojana ja se on edustettuna monessa satamapoliittisia ja liikenteellisiä kysymyksiä käsittelevässä kansainvälisessä ja kansallisessa organisaatiossa.

Lisäksi liitto on jäsenenä useassa järjestössä, kuten:

  • IAPH:
    The International Association of Ports and Harbors
  • ESPO:
    The European Sea Ports Organisation
  • PIANC:
    International Navigation Association
  • ICHCA:
    International Cargo Handling Co-ordination Association
  • BPO:
    Baltic Ports Organization